News and events

9.12.2021 sai päivänvalon Sitran kirja Ihminen osana elonkirjoa. Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Poised-tutkija Jani Pulkki kirjoitti Sami Kedon ja Pauliina Raution kanssa kirjaan tekstin: Kuinka laajaa on laaja-alainen osaaminen? Rakentavan monilajisen vuorovaikutuksen sisällyttäminen opetussuunnitelmiin.

Artikkelissa pohditaan peruskoulun opetussuunnitelmistakin löytyvää laaja-alaisen osaamisen ajatusta sekä tämän laajentamista. Huomion kohteena on erityisesti monilajisuus ja rakentava vuorovaikutus erilaisten elävien olentojen kesken: ”Monilajisuudella tarkoitamme sitä, että muut lajit – muut eläimet, kasvit, sienet ja bakteerit ja muut mikrobit – ovat aina ihmisen toiminnassa ja sosiaalisessa ympäristössä läsnä” (s. 81).

Perusopetuksessa lähtökohtana on kasvu moninaisen maailman osaksi, mutta moninaisuus kontekstoituu varsin ihmiskeskeisesti. Teemat kulttuurisesta, kielellisestä, uskonnollisesta ja katsomuksellisesta moninaisuudesta ovatkin tärkeitä. Artikkeli ehdottaa, että laaja-alainen osaaminen ja ymmärrys moninaisuudesta tulisi ulottaa ihmisten keskuudesta myös monilajiseen maailmaan.

Monilajisuuden ja rakentavan vuorovaikutuksen kasvatuksellisen edistämisen kannalta on ongelmallista, että oppimista ajatellaan usein ilman historiallisia, kulttuurisia ja ekologisia konteksteja. Kritiikki kasvatuksen dekontekstualisaatiosta liittyykin keskeisesti ympäristökasvatuksen teemoihin. Ympäristöngelmat tapahtuvat yleensä jossain konkreettisissa tiloissa ja vaikutukset kohdistuvat tiettyihin eläviin olentoihin. Ja kasvatuksenkin kontekstiin liittyy aina ihmisten lisäksi myös muunlajiset olennot.

Artikkeli visioi ajatuskokeena vuoden 2035 peruskoulun opetussuunnitelmaa. Miltä monilajinen kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu voisi opetussuunnitelmassa tuolloin näyttää? Mitä jos muunlajiset vapautetaan häkeistään opetussuunnitelman muita osa-alueita kansoittamaan? Millaista kasvatusta rakentava monilajinen vuorovaikutus voisi avata?

Teksti esittää yleisellä tasolla, ”että kasvatuksen muutos kohti monilajisuutta paremmin huomioivaa suuntaa edellyttää kolmen osa-alueen toteutumista: 1) monilajisiin liittolaisuuksiin harjaantuneet opettajat, 2) sopiva kasvuympäristö ja 3) sopivat kasvuvirikkeet” (s.89-90).

POISED-tutkija Antti Saari on mukana vastikään ilmestyneen Kasvatus-lehden dekontekstualisaatio-teemanumeron toimituskunnassa. Teemanumeron viisi tutkimusartikkelia tarjoavat laajan läpileikkauksen kasvatuksen ja koulutuksen dekontekstualisaatiosta kumpuavista ongelmista ja potentiaalisista ratkaisuista.

Kasvatuksen dekontekstualisaatiolla tarkoitetaan pulmallista kehityskulkua, jossa kasvatusta koskevan tutkimuksen valtavirta on siirtymässä ja osin siirtynyt uusliberalistisen koulutus- ja tutkimuspolitiikan myötä yksilöpsykologiseen oppimisen ja osaamisen kehittämiseen. Tällöin kasvatuksen historialliset, filosofiset, yhteiskunnalliset, ideologiset ja ekologiset reunaehdot jäävät vähemmälle huomiolle. Teemanumeron toimituskunnan muodostivat Hannu Heikkinen, Mervi Kaukko, Tiina Nikkola sekä POISED-tutkija Antti Saari.

Mukana teemanumerossa on myös POISEDin Jan Varpasen kirjoittama artikkeli, jonka otsikkona on ”Uutta kasvatusajattelua luomassa – dekontekstualisaatio spekulatiivisena mahdollisuutena”. Artikkelissaan Varpanen tulkitsee dekontekstualisaation uhan mahdollisuutena pohtia kasvatusta koskevia taustaoletuksia, jotka jäävät usein artikuloimatta ja kyseenalaistamatta niin kasvatustieteellisessä tutkimuksessa kuin opetussuunnitelmateksteissä.

Varpanen esittää että yksi dekontekstualisaation mahdollistava tekijä on ymmärrys kasvatuksesta toimintana, jossa kasvatettavaa saatetaan kohti jotakin ideaalista hyvää. Tällaisen kasvatuskäsityksen ilmenemismuotoja ovat paitsi aikalaiskeskusteluissa hegemoniseen asemaan nousseet kehitys ja oppiminen, myös dekontekstualisaation suhteen kriittisemmät käsitteet, kuten Bildung ja kasvu. Ideaalinen hyvä tekee kasvatuksesta kontekstinsa suhteen määrittymättömän, sillä ideaalinen hyvä ei ole mitenkään välttämättä kytköksissä kasvatettavan elämismaailman sosiomateriaalisiin olosuhteisiin. Artikkelinsa lopussa Varpanen luonnostelee vaihtoehtoisen kasvatusymmärryksen, joka perustuu kasvatettavan kontekstissa ilmeneviin kysymyksiin eikä siten ole samaan tapaan altis dekontekstualisaatiolle.

Teemanumero löytyy journal.fi sivustolta täältä