EnAct – Researching Environmental Activism and Self-Cultivation

Project funded by Kone Foundation 2020-2022

Antti Saari (PI), Johanna Kallio and Jan Varpanen

Our experience of global warming has become strange, because it contains deeply contradictory elements. This situation requires both fundamental structural changes and individual efforts. On the one hand, global warming is considered a manageable threat looming in the future, but on the other hand, it is a disaster which has already occurred and needs to be adapted to. Living with such strangeness of global warming requires individual and collective efforts of self-cultivation. By this term, we mean a reflective practice of defining, re-evaluating our own values ​​and goals that guide our activities, as well as practices that gives them form. The challenge of self-cultivation is particularly clear in the case of climate activism, which seeks to influence structures that accelerate global warming.

Our project locates the challenge of self-cultivation to the dilemma between hope and despair. Relying on hope alone is no longer enough in the light of current knowledge about global warming. Moreover, trying to consolidate hope to the complexity of the situation can easily lead to hopelessness and apathy. We argue that aims and means of self-cultivation should strive beyond this dilemma. This means a change of perspective, involving incorporating the uncanny features of global warming into climate activism. In this way, the idea of ​​hope does not limit other scenarios for the future, and hopelessness does not lead to disability.

In our project, we explore climate activism as a self-education that recognizes the need for action while also coming to terms with the enormous scale of global warming and the changed temporal horizon.

Going beyond hope and hopelessness opens novel vistas in the aspects of self-cultivation in climate activism. Through empirical case studies of activism, we are looking for capabilities that recognize the ultimate uncanniness of our experience of a changing environment, while maintaining agency. Our point of view sparks a new kind of debate on global warming by questioning the hope behind the self-evident position of activism.

Aktivismia toivon ja toivottomuuden tuolla puolen – itsekasvatuksen mahdollisuudet ekokriisin aikakaudella

Rahoittaja: Koneen säätiö 2020-2022

Tutkimusryhmä: Antti Saari (johtaja), Johanna Kallio ja Jan Varpanen

Kokemuksemme ilmaston lämpenemisestä on muuttunut oudoksi, sillä se sisältää ristiriitaisia elementtejä. Tilanne vaatii sekä perustavanlaatuisia rakenteellisia muutoksia, että yksilöiden panostusta. Samalla ilmaston lämpeneminen on tulevaisuuden uhka, johon voi vielä vaikuttaa, mutta toisaalta jo tapahtunut katastrofi, johon on sopeuduttava. Ilmaston lämpenemisen outouden kanssa eläminen on itsekasvatuksellinen haaste. Itsekasvatuksella tarkoitamme omien toimintaamme ohjaavien arvojen ja päämäärien asettamista ja niiden mukaista elämää käytännössä. Itsekasvatuksen haaste ilmenee erityisen selvästi ilmastoaktivismissa, jossa pyritään vaikuttamaan ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviin rakenteisiin.

Hankkeemme paikantaa toimintakyvyn säilymistä koskevan haasteen toivon ja toivottomuuden ongelmaan. Pelkästään toivoon nojautuminen ei nykytietouden valossa enää riitä. Toivon suhteuttaminen tilanteen monimutkaisuuteen saattaa taas johtaa helposti toivottomuuteen ja apatiaan. Siksi itsekasvatuksen tulisi pyrkiä niiden tuolle puolen. Tämä tarkoittaa näkökulman muutosta, jossa ilmaston lämpenemiseen liittyvät oudot piirteet sisällytetään osaksi ilmastoaktivismia. Näin ajatus toivosta ei rajoita toisenlaisia tulevaisuuden skenaarioita, eikä toivottomuus taas johda toimintakyvyttömyyteen. Tutkimme hankkeessamme ilmastoaktivismia itsekasvatuksena, joka tunnistaa toiminnan välttämättömyyden ja joutuu samalla tekemisiin ilmaston lämpenemisen valtavan mittakaavan sekä muuttuneen ajallisen horisontin kanssa.

Toivon ja toivottomuuden tuolle puolen siirtyminen on rohkea avaus ilmastoaktivismin ja itsekasvatuksen tutkimuksessa. Etsimme toimintakyvyn mahdollisuuksia, jotka tunnustavat muuttuvaa ympäristöä koskevan kokemuksemme perimmäisen outouden. Siinä sekoittuu ristiriitaisia elementtejä, joiden käsitteleminen on nykyihmiselle välttämätöntä. Näkökulmamme virittää uudenlaista keskustelua ilmaston lämpenemisestä kyseenalaistamalla toivon itsestään selvänä pidetyn aseman aktivismin taustalla.