Luonnon aika: Katri Jurvakainen Ateneumin keskustelusarjassa

”Mitä on luontokeskeinen sivistys ja kuinka se syntyy? Ihmisen olemassaolo on kytkeytynyt muiden lajien ja ekosysteemien olemassaoloon ja hyvinvointiin. Ilmastonmuutoksen ja kiihtyvän sukupuuttoaallon aikana tämä elintärkeä verkosto on vaarassa hajota, sillä inhimillinen toiminta vahingoittaa muiden lajien mahdollisuutta elämään. Taide on eri muodoissaan aina kuvannut ja kommentoinut suhdettamme sääilmiöihin, elinympäristöihimme ja niihin eläinlajeihin, joiden kumppaneina elämme. Voimmeko taiteen avulla astua ihmiskeskeisestä ajasta luontokeskeiseen sivistykseen?”

Ateneumin järjestämässä keskustelusarjassa mukana POISED -tutkija Katri Jurvakainen. 7.12. lähetettävää keskustelua voi seurata suorana Ateneumin Youtube-kanavalta, johon lähetys tallennetaan kahden viikon ajaksi: https://www.youtube.com/user/ateneumartmuseum

Kuva, jossa taustalla ihmisiä museosalissa. Visuaalisessa ilmeessä tekstit Ateneum, keskustelusarja, Ajan ja vallan näkökulmia. Mikä saa näkyä? Kuka saa näyttää?

Iloisia rahoitusuutisia

Koneen säätiö on 2.12. 2021 myöntänyt Tuukka Tomperille ja hänen työryhmälleen rahoituksen hankkeelle Lasten ja nuorten oikeus hyvään tulevaisuuteen heidän itse tutkimanaan: filosofoiva kasvuyhteisö ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus (FutuPedaFilo). POISED onnittelee!

POISED-tutkijat mukana Kasvatus-lehden dekontekstualisaatio-teemanumerossa

POISED-tutkija Antti Saari on mukana vastikään ilmestyneen Kasvatus-lehden dekontekstualisaatio-teemanumeron toimituskunnassa. Teemanumeron viisi tutkimusartikkelia tarjoavat laajan läpileikkauksen kasvatuksen ja koulutuksen dekontekstualisaatiosta kumpuavista ongelmista ja potentiaalisista ratkaisuista.

Kasvatuksen dekontekstualisaatiolla tarkoitetaan pulmallista kehityskulkua, jossa kasvatusta koskevan tutkimuksen valtavirta on siirtymässä ja osin siirtynyt uusliberalistisen koulutus- ja tutkimuspolitiikan myötä yksilöpsykologiseen oppimisen ja osaamisen kehittämiseen. Tällöin kasvatuksen historialliset, filosofiset, yhteiskunnalliset, ideologiset ja ekologiset reunaehdot jäävät vähemmälle huomiolle. Teemanumeron toimituskunnan muodostivat Hannu Heikkinen, Mervi Kaukko, Tiina Nikkola sekä POISED-tutkija Antti Saari.

Mukana teemanumerossa on myös POISEDin Jan Varpasen kirjoittama artikkeli, jonka otsikkona on ”Uutta kasvatusajattelua luomassa – dekontekstualisaatio spekulatiivisena mahdollisuutena”. Artikkelissaan Varpanen tulkitsee dekontekstualisaation uhan mahdollisuutena pohtia kasvatusta koskevia taustaoletuksia, jotka jäävät usein artikuloimatta ja kyseenalaistamatta niin kasvatustieteellisessä tutkimuksessa kuin opetussuunnitelmateksteissä.

Varpanen esittää että yksi dekontekstualisaation mahdollistava tekijä on ymmärrys kasvatuksesta toimintana, jossa kasvatettavaa saatetaan kohti jotakin ideaalista hyvää. Tällaisen kasvatuskäsityksen ilmenemismuotoja ovat paitsi aikalaiskeskusteluissa hegemoniseen asemaan nousseet kehitys ja oppiminen, myös dekontekstualisaation suhteen kriittisemmät käsitteet, kuten Bildung ja kasvu. Ideaalinen hyvä tekee kasvatuksesta kontekstinsa suhteen määrittymättömän, sillä ideaalinen hyvä ei ole mitenkään välttämättä kytköksissä kasvatettavan elämismaailman sosiomateriaalisiin olosuhteisiin. Artikkelinsa lopussa Varpanen luonnostelee vaihtoehtoisen kasvatusymmärryksen, joka perustuu kasvatettavan kontekstissa ilmeneviin kysymyksiin eikä siten ole samaan tapaan altis dekontekstualisaatiolle.

Teemanumero löytyy journal.fi sivustolta täältä

POISED-tutkijat tarkastelevat demokratian ja kasvatuksen suhteita Kasvatus & Aika -lehden teemanumerossa

Kasvatus & Aika -lehden runsaassa ja monipuolisessa teemanumerossa 3-4/2021 pohditaan demokratian ja kasvatuksen suhdetta historian, filosofian, pedagogiikan ja yhteiskunnallisten instituutioiden näkökulmasta. Lehti on avoimesti luettavissa verkossa (open access). Teemanumeroon ovat kirjoittaneet myös POISED-tutkijat Sonja Helkala, Tuukka Tomperi ja Tuomas Tervasmäki.

Artikkelissaan “Demokratiakasvatus rakentavan keskustelun tuolla puolen? Opetussuunnitelmat ja yhteiskuntaopin oppikirjat deliberatiivisen demokratiateorian kritiikin valossa” Sonja Helkala ja Tuukka Tomperi käsittelevät demokratiakasvatusta analysoimalla peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteita sekä yhteiskuntaopin oppimateriaaleja demokratiateoreettisen keskustelun näkökulmasta. 

Keskustelua ja julkista harkintaa korostavasta deliberatiivisesta teoriasta on tullut yksi suosituimmista demokratiakasvatuksen lähtökohdista. Joitakin deliberatiivisten teorioiden piirteitä on kuitenkin myös voimakkaasti haastettu teoriakeskustelussa. Arvostelua ovat herättäneet etenkin konsensushakuisen argumentaation ylikorostuminen sekä ristiriitojen ja tunteiden sivuuttaminen.

Artikkelissa kysytään, osuuko deliberatiiviseen demokratiaan suunnattu kritiikki myös suomalaisen demokratiakasvatuksen ydinaineistojen eli opetussuunnitelmien ja yhteiskuntaopin oppimateriaalien demokratiakäsityksiin ja pohditaan järkeä, tunteita ja ristiriitoja demokratiakasvatuksen avainkysymyksinä. 

Tiina Nikkolan (JYU) ja Tuomas Tervasmäen artikkelissa “Demokratia akateemisen kapitalismin puristuksessa: Psykososiaalinen luenta yliopistotyön logiikoista yliopistouudistuksen jälkeisessä ajassa tarkastellaan korkeakoulu- ja tiedepolitiikan muutoksia ja niiden vaikutuksia yliopistotyöyhteisöjen käytänteisiin.

Korkeakoulupolitiikan kehittämisen trendinä on ollut ”strategisen johtamisen” ja markkinalogiikan vahvistaminen yliopistodemokratian kustannuksella, eli yliopistojen hallinnollista valtaa on siirretty yliopistoyhteisöltä yliopiston johdolle. Työyhteisöihin näillä muutoksilla on tavoiteltu esimerkiksi työn tuottavuuden kasvua, mutta samaan aikaan reformit saavat aikaan odottamattomia seurauksia.

Artikkelissa kootaan yhteen Työyhteisön pohjavirtaukset -tutkimushankkeen kolmen empiirisen osatutkimuksen tuloksia. Artikkelissa tarkastellaan, millaisia seurauksia markkinalogiikkaan perustuvalla tietotyön organisoinnilla on yliopistoyhteisöjen toiminnalle ja akateemisen subjektiviteetin rakentumiselle. Tutkimusainestossa yliopistotyö näyttäytyy työntekijöiden kokemuksissa emotionaalisesti kuormittavana ja epävarmuuden sävyttämänä:

Tulosjohdettu yliopistotyö ei kutsu innostumaan eikä riskejä ottavaan, luovaan yhteistyöhön, vaan pikemminkin yksilökeskeiseen määrälliseen suorittamiseen ja epäonnistumisten karttamiseen, koska epäonnistuminen voi johtaa työuran loppumiseen” (Nikkola & Tervasmäki 2021, 310)

Kirjoittajat päätyvät pohtimaan, miten yliopistoyhteisön demokraattisempi päätöksenteko voisi korjata tietotyön organisoinnin epäkohtia ja vahvistaa yliopistojen demokraattista sivistystehtävää.

Artikkelit:

Helkala, S., & Tomperi, T. (2021). Demokratiakasvatus rakentavan keskustelun tuolla puolen? Opetussuunnitelmat ja yhteiskuntaopin oppikirjat deliberatiivisen demokratiateorian kritiikin valossa. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 172–191. https://doi.org/10.33350/ka.107866

Nikkola, T., & Tervasmäki, T. (2021). Demokratia akateemisen kapitalismin puristuksessa: Psykososiaalinen luenta yliopistotyön logiikoista yliopistouudistuksen jälkeisessä ajassa. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 300–314. https://doi.org/10.33350/ka.109711