Kategoria: News

POISEDin varajohtaja Johanna Kallio vieraili Minni Matikaisen Kasvata mua -podcastissa puhumassa itsekasvatuksesta. Juuri julkaistun jakson keskustelut pohjautuvat Kallion 11.10.2024 väitöstilaisuudessaan puolustamaan tutkimukseen Ekologinen itsekasvatus: Aikuiskasvatuksen filosofiaa ekokriisien ajassa.

Kuuntele jakso täältä Spotifysta ja lue jaksokuvaus alta!

”Miten elää merkityksellisesti maailmassa, joka on matkalla tuhoon? Kasvatustieteen tohtori Johanna Kallio vie meidät syväsukellukselle itsekasvatuksen maailmaan. Jaksossa keskustellaan, mitä ja millaista itsekasvatus on ja mihin sitä tarvitaan. Pohdinnoissa liikutaan aina kapitalismin logiikoista self helpiin ja kirjastojen käytäville. Lisäksi kuullaan niin ekoterapeuttisesta itsekasvatuksesta kuin biofobiasta ja nekrofiliastakin. Johanna valottaa, miten itsekasvatus laajenee ideaalitilanteessa yksilössä tapahtuvasta muutoksesta aktiiviseksi yhteiskunnalliseksi toimijuudeksi ja näkyy muutoksena ihmisen elämänpiirissä. Käytännössä virikkeitä ja sisältöjä itsekasvatukseen voi lähteä hakemaan jaksossa mainittujen toimintojen lisäksi monilla tavoilla. Aloittaa voi esimerkiksi harjoittelemalla itsekasvattavia keskusteluja sydänystävän kanssa Martha Nussbaumin tunneteorian jalanjäljissä, löytämällä tai muodostamalla itsekasvatusyhteisöjä Santeri Alkion tai Urpo Harvan ajattelun jalanjäljissä, löytämällä merkitystä toisten auttamisesta kontribuoimalla yhteisöön esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta tai vaikkapa maadoittavista ja sidosteisuuden kokemuksia ympäristön kanssa kasvattavista puutarhatöistä tai käden taidoista, siis vastuunkannon omaksumisesta!

Jaksossa mainitut lähteet ja ajattelijat sekä lisäluettavaa:

Johanna Kallio (2024) Ekologinen itsekasvatus : Aikuiskasvatuksen filosofiaa ekokriisien ajassa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 1095. 

Johanna Kallio & Jani Pulkki (2022). Elämää vaalivan itsekasvatuksen luonnos. Aikuiskasvatus 42 (1), 25–36. 

Johanna Kallio, Jani Pulkki, Antti Saari & Tuomas Tervasmäki (2022). Ekoterapeuttinen itsekasvatus: Tulkinta Erich Frommin rakkauden teoriasta kapitaloseenin ajassa. Kasvatus & Aika, 16 (3), 25–48. 

Johanna Kallio (2023) Cultivating the biophilic self: Urpo Harva as a theorist of environmental adult education. European Journal for Research on the Education and Learning of Adults, 15(2), 159–178. https://doi.org/10.3384/rela.2000-7426.4695

Antti Saari (2016). Elinikäinen oppiminen ja yksilöivä valta. Aikuiskasvatus, Vol 36, nro 1. 

Jalmar Edward Salomaa (1950). Tie ihmisyyteen. Kansalaisen itsekasvatuksen perusteita. WSOY.

Juho August Hollo (1931). Itsekasvatus ja elämisen taito. WSOY.

Urpo Harva (1943). Vapaa kansansivistystyö. Yhteiskunnallisen korkeakoulun julkaisuja II. Oy Suomen Kirja.

Urpo Harva (1955). Aikuiskasvatus. Johdatus aikuiskasvatuksen teoriaan ja työmuotoihin Suomessa. Otava.

Martha Craven Nussbaum (2008). Upheavals of Thought: The Intelligence of Emotions. [Alkuperäinen teos julkaistu 2003.] Cambridge University Press.

Erich Fromm (1971). Terve yhteiskunta. [Alkuperäinen teos julkaistu 1955.] Suomentaneet A. Kannosto ja M. Kannosto. Kirjayhtymä.

Carloz Ruiz Zafón (2021). Tuulen varjo. Ensimmäinen suomenkielinen painos vuodelta 2004. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Korhonen, M. (2024). ”Tutkimalla haluan olla mukana rakentamassa parempaa huomista”. Johanna Kallion tutkijahaastattelu. Aikuiskasvatus, 44(4), 314–315. ”

KT Johanna Kallio ja KT Tuomas Tervasmäki palkittiin kiittäen hyväksytyistä väitöskirjoista Tampereen Yliopiston Tukisäätiön väitöskirjastipendein 10.4.2025 Tampere-talon Pienessä salissa pidetyssä palkitsemistilaisuudessa.

Kallio ja Tervasmäki toimivat POISED-tutkimusryhmän varajohtajina yhdessä KT Jan Varpasen kanssa.

Tutustu Kallion palkittuun väitöskirjaan Ekologinen itsekasvatus : Aikuiskasvatuksen filosofiaa ekokriisien ajassa täältä.

Tervasmäen palkittu väitöskirja Tracing Ideology in Education : Investigations in Discourse Theory on luettavissa täältä.

Lue myös yliopiston tiedote palkinnoista täältä: https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/hyvat-opettajat-vaikuttavat-julkaisijat-ja-56-vaitoskirjan-tekijaa-palkittiin

In English:

POISED co-leaders Dr Johanna Kallio and Dr Tuomas Tervasmäki received the University of Tampere Foundation Doctoral Dissertation Award at the award ceremony held in Tampere Hall on 10 April 2025. The Doctoral Dissertation Prize is awarded to dissertations that have been approved with distinction.

You can read Kallio’s dissertation ”Ekologinen itsekasvatus: Aikuiskasvatuksen filosofiaa ekokriisien ajassa [Ecological self-education: a philosophy of adult education in times of ecocrisis]” here and Tervasmäki’s dissertation ”Tracing Ideology in Education: Investigations in Discourse Theory” here.

Kallio and Tervasmäki act as co-leaders of the POISED research group together with Dr. Jan Varpanen.

More info: University’s press release on the award ceremony

Liila Holmbergin ja Anna-Maija Niemen etnografinen artikkeli ’”Röökilläkin kaikki ensin itkee ja sit alkaa naurattaa kun kaikki vaan parkuu!” : Itsen työstämisen affektiiviset käytännöt naisvankilan yhteisökuntoutusosastolla’ palkittiin Aikuiskasvatus-lehden Vuoden tiedeartikkelin palkinnolla 6.2.2025. Artikkeli on osa Holmbergin väitöstutkimusta.

”Aikuiskasvatuksen raati toteaa, että naisvankilan arkeen kurkottava tiedeartikkeli vie aikuiskasvatusta uusille tutkimuskentille. Se kiittää tekijöitä taidokkaasta, omintakeisesta toteutuksesta.

”Teoria, aiempi tutkimus ja kirjoittajien havainnot limittyvät yhtenäiseksi, helppolukuiseksi ja kiehtovaksi kertomukseksi.””

Lue täältä tiedote ja tutkijoiden haastattelu!

Tervetuloa keskustelemaan aikuiskasvatuksesta ekologisten kriisien ajassa!

Yhteiskuntamme on monin tavoin rakentunut ekologisesti kestämättömäksi ja kollektiivinen muutos kohti kestävämpiä käytänteitä on välttämätön. Aikuiskasvatuksen on Suomessa esitetty olevan ekologisesti kestävämmän yhteiskunnan kehittymisen tärkeimpiä rakennuspalikoita jo pitkälti yli puolen vuosisadan ajan, joskin laihoin tuloksin.

Vallitseva käsitys aikuiskasvatuksen tehtävästä nojaa sen yhteiskunnalliseen merkitykseen: uudistuvat yhteiskunnat tarvitseva osaajia ja kriittisesti ajattelevia kansalaisia. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että olemassaoloamme uhkaava ekologinen kriisi asettaa tähän vallitsevaan käsitykseemme aivan uudenlaisia vaatimuksia?

Keskustelutapahtumassa pohditaan aikuiskasvatuksen tärkeintä tehtävää ja ydinkysymyksiä ekologisten kriisien ajassa. Huomio käännetään niin käyttämiimme käsitteisiin ja niiden luomiin merkityksiin kuin aikuiskasvatuksen normatiivisiin kysymyksiinkin. Tapahtumassa keskustelemme siitä, mikä on aikuiskasvatuksen ja sivistyksen rooli ja tehtävä ekokriisien ajassa, eli mikä todella on pohjimmiltaan aikuiskasvatuksen tärkein tehtävä?

Keskustelun alustajina toimivat POISED-tutkija KT, kasvatustieteen linjanjohtaja Johanna Kallio (Päivölän opisto), professori Arto O. Salonen (Itä-Suomen yliopisto) sekä emeritusprofessori Reijo Miettinen (Helsingin yliopisto).

Juontajana toimii KM, väitöskirjatutkija Mari Korhonen (Tampereen yliopisto) ja teknisenä
moderaattorina KT, yliopistonlehtori Vilhelmiina Harju (Helsingin yliopisto).

Tapahtuman järjestävät Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura ja Kansanvalistusseura.

Ohjelma:
14.00 Tervetuliaissanat, Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran esihenkilö
14.05 Mikä todella on tärkeää? Aikuiskasvatus ja ekologinen itsekasvatus ekokriisien
ajassa, KT, kasvatustieteen linjanjohtaja Johanna Kallio (Päivölän opisto)
14.30 Hyvä elämä kriisiytyvässä ajassa, professori Arto O. Salonen (Itä-Suomen
yliopisto)
14.45 Haasteena arvojen ja käyttäytymisen välinen kuilu, emeritusprofessori Reijo
Miettinen (Helsingin yliopisto)
15.00 Yleisökeskustelu
15.30 Aikuiskasvatus-journaalin vuoden 2024 tiedeartikkelipalkinnon jako,
päätoimittaja Anu Järvensivu
16.00 Tapahtuma päättyy

Linkki verkkotapahtumaan löytyy täältä.

Luettavaksi:
Kallio, J. (2024). Ekologinen itsekasvatus: Aikuiskasvatuksen filosofiaa ekokriisien ajassa.
Tampereen yliopiston väitöskirjat 1095. https://doi.org/10.33350/ka.111733.
Salonen, A. O., & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan
jälkeen. Aikuiskasvatus, 38(2), 84–101. https://doi.org/10.33336/aik.88331
Aikuiskasvatuksen 55. vuosikirja J. V. Snellman ja suomalainen sivistyskäsitys (toim. Reijo
Miettinen, Eero Ojanen, Severi Hämäri & Soila Lemmetty), SoPhi 2024.
Vuosikirja on avoimesti luettavissa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/97303

POISED-tutkija Jan Varpanen väittelee perjantaina 31.1.2025 klo 12 Tampereen yliopistossa otsikolla ”A Place Regained – Re-imaging Education with Immanence”. Väitöstilaisuutta voi seurata Linna-rakennuksen auditoriossa K103 tai etänä täältä.

Usein kasvatusta käsittelevissä lehtijutuissa kerrotaan, mitä kasvattajien tulisi tehdä paremmin. POISEDin väitöskirjatutkija Jan Varpanen tuo esille kasvatuksen piiristä ilmiön, jonka useimmat tavalliset kasvattajat hallitsevat jo nyt hyvin: kanssaolemisen käytännöt. Näitä monille kasvattajille tuttuja käytäntöjä Varpanen tuo mukaan akateemiseen kasvatusteorian ja lapsuudentutkimuksen keskusteluun väitöskirjallaan A Place Regained – Re-imaging Education with Immanence. Mitä kanssaolemisen käytännöt ovat ja miten ne näkyvät kasvatuksessa?

Useimmat kasvattajat voivat allekirjoittaa tavoitteekseen sen, että he haluavat lapselle hyvän elämän. Tätä tavoitetta lähestytään usein opettamalla lapselle hyvään elämään tarvittavia taitoja. Moni miettii tarkkaan, millaiset harrastukset takaisivat hyvän elämän lapselle: Vähän liikuntaa ja jotain taidetta. Myös koulumenestystä on tärkeää tukea.

“Tutkimukseni pointti on, että kasvatus ei ole ainoastaan opastamista kohti hyvää elämää tai pyrkimystä muuttaa lapsen elämää paremmaksi opettamalla tälle tarvittavia tietoja tai taitoja. Kasvatuksessa on tärkeää antaa tilaa myös toisenlaisille asioille.”

Mikä muu kasvatuksessa sitten on tärkeää kuin hyvään elämään opastaminen? Jan korostaa lasten olevan uusia tulokkaita maailmassamme. Ajatellaan vertauskuvana vaikka työyhteisöä. Uusi tulokas pitää opastaa työyhteisön tapoihin ja häntä tulee auttaa löytämään oma paikkansa yhteisössä. Mutta yhtä tärkeää on tutustua uuteen tulokkaaseen, rakentaa suhdetta ja ottaa vastaan hänen tapansa tehdä asioita. Olla vieraanvarainen.

Vieraanvaraisuus on erityisen tärkeää, kun puhutaan eksistentiaalisista kysymyksistä. Jo varhain lapsuudessa ihminen alkaa miettiä monia kysymyksiä, jotka saattavat liittyä siihen, millaista on hyvä elämä, miten elämää tulisi elää ja mikä on elämän tarkoitus. Jan jatkaa kasvatusfilosofi Veli-Matti Värrin viitoittamalla tiellä ja painottaa kasvatuksen dialogisuutta: ”On erityisen tärkeää antaa tilaa lapselle, toivottaa hänen kysymyksensä tervetulleiksi ja ihmetellä niitä yhdessä,” hän korostaa.

Lasten ajatuksiin tutustuminen saattaa kasvatuksen näkökulmasta vaikuttaa turhalta, erityisesti silloin kun se ei palvele pyrkimystä opastaa lasta kohti parempaa elämää. Kuitenkin kuka tahansa uuteen yhteisöön saapunut ihminen ymmärtää vieraanvaraisuuden eksistentiaalisen painoarvon. On tärkeää antaa tilaa ja rauhaa pohtia sitä, mitä elämällään haluaa tehdä ja mitä kohti tavoitella. Kokemus siitä, että tulee kuulluksi ja kuunnelluksi on itsessään arvokas kasvatuksellinen päämäärä.

Jan esittää väitöskirjassaan, että kanssaolemisen käytännöt, kuten leikki ja keskustelut, toteuttavat kasvatuksessa vieraanvaraisuuden pyrkimystä. Niiden avulla vanhemmat tutustuvat lapsiinsa, opettajat oppilaisiinsa – kokeneemmat eläjät uusiin tulokkaisiin. Akateemisessa keskustelussa kasvatuksen filosofisesta ytimestä tämä puoli kanssaolemisen käytännöistä on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Kasvatusteorian erityisalalla kasvatus samaistetaan usein opettajuuteen ja opettamiseen, myös silloin kun puhutaan muista kasvattajista. Vaikka dialogisuutta on ennenkin pidetty tärkeänä, kasvatusta on vain harvoin ymmärretty vieraanvaraisuutena.

Kanssaolemisen käytäntöjä kuitenkin tapahtuu jatkuvasti arkisissa tilanteissa aikuisten ja lasten välillä. Vanhemmat juttelevat lastensa kanssa, mummu leipoo lastenlasten kanssa pullaa, enon kanssa korjataan mopoja. Ollaan yhdessä ja tutustutaan toisiinsa. Keskustelut ovat usein merkityksellisiä, elämän isoja kysymyksiä koskettavia. Ne ovat myös lapsilähtöisiä siinä mielessä, että aikuinen ei kerro niissä vastauksia lapsen kysymyksiin, vaan koettaa keskustella kuin vertaisen kanssa.

Mutta eihän kasvattaja voi olla vertainen lapsen kanssa, hänellä on enemmän elämänkokemusta ja tietoa. Hänellä on vastuu kasvatuksesta! Jan korostaakin, että vieraanvaraisuuden ajatus koskettaa vain pientä osaa kasvatuksen monimuotoisuudesta. Leikin, taiteen tai eksistentiaalisten pohdintojen äärellä kasvattaja voi ikään kuin vaihtaa vaihteen hetkeksi keskustelutaajuudelle, jossa lapsi kohdataan toiminnan puitteissa vertaisena. Mutta jos lapsi ahdistuu tai alkaa riehua, on aika siirtyä toisenlaisiin kasvatuskäytäntöihin.

Aikuisen kasvatusvastuu on luovuttamaton lähtökohta kasvatussuhteelle. Toisinaan se kuitenkin suuntautuu vastaanottamiseen enemmän kuin opastamiseen. Toisinaan leikillä tai lasten kanssa käydyillä syvällisillä keskusteluilla on kasvatuksellista arvoa, vaikka niitä ei nähtäisikään oppimista tai kehitystä tukevina. Toisinaan kasvatusvastuu on vastuuta olla vieraanvarainen ja tutustua uuteen tulokkaaseen.