Pitääkö olla mielipide? Uusia Poised-tutkimuksia

Poised-tutkijat Jani Pulkki ja Jan Varpanen sekä John Mullen Michiganin Yliopistosta julkaisivat hiljattain Studies in Philosophy and Education -journaalissa artikkelin: Ecosocial Philosophy of Education: Ecologizing the Opinionated Self https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11217-020-09748-3. Idea artikkeliin lähti liikkeelle suomen kielen “mielipiteen” käsitteestä ja ekososiaalisiin ongelmiin liittyvän oppimisen ongelmista. Monilla ihmisillä on esimerkiksi ilmastonmuutosta ja sitä koskevaa tutkimusta väheksyvä mielipide ilman tutustumista tätä koskevaan tutkimukseen.

Suomen sana mielipide rakentuu sanoista ”mieli” ja ”pide”. Mielipiteet ovat jotakin, josta mieli pitää kiinni, mielen piteitä. Sana mieli tarkoittaa kuitenkin myös merkitystä, samaan tapaan kuin englannin sana ”sense”. Artikkelissamme tulkitsimmekin mielipiteiden muodostuvan osittain ongelmallisiksi, koska muodostaessaan mielipiteitä ihminen takertuu totunnaisiin merkityksiin ja ajatteluun eikä välttämättä ole avoin niihin liittyville ongelmille.

Tarkastelemme mielipiteitä ekososiaalisen ajattelun näkökulmasta. Ekososiaalisen ajattelun mukaan ihmisyksilöt ja yhteisöt ovat riippuvaisia ekosysteemeistä. Tuhoamalla ekosysteemejä ihminen tuhoaa omia ja muiden eliöiden elinmahdollisuuksia. Ekososiaalisuuden ajatus tulkitaan artikkelissamme ekofeministisesti: eriarvoisuus, rasismi, seksismi, sortava vallan käyttö ja muut huonon sosiaalisuuden muodot johtavat muiden eliöiden huonoon kohteluun. Vastaavasti tasa-arvoiset ja dialogiset suhteet ja toisten huomioiminen ihmisten kesken luovat valmiuksia toimia vastuullisesti kaikki eliöt sisältävässä maapallon elonyhteisössä.


Ekososiaalisesti tarkasteltuna juuri mielipiteiden joustamattomuus muodostuu ongelmaksi. Miksi mieli pitää kiinni merkityksistä, jotka edistävät ilmastonmuutosta, kuten vaikkapa kulutuksesta? Miten ihminen voisi olla takertumatta perustelemattomiin ja mielivaltaisiinkin käsityksiin sekä osaisi sovittaa toimintansa maapallon ekosysteemien puitteisiin? Millaiset ajattelun tavat auttaisivat ylittämään ongelmallisia mielipiteitä pikemminkin kuin vahvistamaan niiden otetta ihmisestä? Ekososiaalinen ydinkysymys onkin siinä, millaiset ajattelun tavat mahdollistaisivat ihmisen rakentavan vuorovaikutuksen koko maapallon elonyhteisön kanssa. Vaikka (ihmisten) kasvatus on aina jossain määrin ihmiskeskeistä, voimme pohtia miten se voisi asennoitua rakentavasti ihmisten etujen ja koko maapallon elonyhteisön etujen yhteensovittamiseen?


Arne Naessin ekologisen minuuden käsite on hyödyksi mielipiteen ongelman ratkomisessa, sillä se avaa tien joustavampaan subjektikäsitykseen. Ekologinen minä laajentaa ymmärrystä omista eduistaan eikä identifioidu vain käsityksiin siitä, mitä hyötyä tästä ja tuosta on minulle. Ekososiaalisen vastuun ajatus edellyttää ekologisen minuuden tarjoamaa vaihtoehtoa itsekeskeiselle ja kilpailukeskeiselle individualismille.

Artikkelimme keskeinen kontribuutio on viedä ekososiaalista ajattelua eteenpäin laajentamalla ekologisen minuuden käsitettä mielipiteiden käsittelyyn. Täydennämme Arne Naessin käsitettä ranskalaisfilosofi Gilles Deleuzen ideoilla ajattelun luonteesta. Deleuze kyseenalaistaa kirjassaan Difference and Repetition länsimaiselle filosofialle tyypillisen itseriittoisen ja autonomisen subjektin, jonka ajattelu perustuu minän yhtenäisyyteen, joka sulkee ulkopuolelleen kaiken itselleen vieraan. Tällainen ajattelu kykenee löytämään maailmasta ainoastaan sen, minkä se jo tunnistaa – mielensä piteet. Vaihtoehdoksi Deleuze tarjoaa ajattelun, joka syntyy kohtaamisessa: ”jokin maailmassa pakottaa meidät ajattelemaan”. Deleuzen mukaan ajattelu alkaa, kun kohtaamme maailman aistien ja tunteiden tasolla.


Deleuzen avulla pohdimme tällaisen ajattelun kultivoimiseen kykenevää kasvatusta. Ehdotamme siirtymää vastausten tarkistamisesta kysymysten mielen pohtimiseen, jotta ajattelu heräisi maailman kutsuun mielen piteiden sijaan. Toisekseen ehdotamme joustavien käsitteiden omaksumista, sillä tarkkaan määritellyt käsitteet pitävät yllä mielen piteiden jyrkkiä rajoja. Kolmanneksi ehdotamme tiedollisen nöyryyden korostamista. Tämä ei tarkoita esimerkiksi tieteellisen tiedon väheksymistä, vaan yksittäisen ihmisen tiedollisen käsityskyvyn rajallisuuden hyväksymistä sekä nöyryyttä kysyä uutta tietoa.


Luonnostelemme ekologisempaa suhdetta mielipiteisiin ja kasvatusajattelua, joka kykenisi tällaista suhdetta edistämään. Kenties luonnoksemme ydinsanoman voi tiivistää juuri nöyryyteen: Monesti järjellisintä on olla muodostamatta mielipidettä ollenkaan, jos siihen ei ole edellytyksiä.

Länsimaisen kasvatuksen lähteillä – Antti Saari haastateltavana Yle Puheessa

Mihin länsimainen kasvatusteoria oikein perustuu? Länsimaisessa kasvatuksessa erilaiset tyylisuunnat ovat vaihdelleet, mutta juuret löytyvät antiikin Kreikasta. Entäpä koululaitos? Kuinka se on muuttunut aikojen saatossa ja tulisiko sen nojata etukenoon vai luottaa vanhaan ja hyväksi havaittuun?

Poised -tutkija Antti Saari kävi Yle Puheen Miia Krausen vieraan keskustelemassa Kasvatusteoria -kirjastaan. Ohjelma on kuunneltavissa täältä.

Recently published articles: Finnish policy futures of school spaces and knowledges. Open access.

In educational policy visions, it is customary to present Finnish school system as outdated and alienated from the surrounding society. Despite success in PISA, schools are allegedly the last bastion of resistance to the global changes in work and learning in the 21st century.

School architecture and new learning environments

In a new study, POISED researcher Antti Saari analyses recent policy visions in new school architecture and learning environments.

There has been a growing tendency – over the last decade or so – to focus on envisioning school architecture and the future of the comprehensive school network.

Finnish schools have been involved in a public debate about public buildings with dangerously poor indoor air, leading to either expensive renovations or building new schools altogether. Finland also has a rapidly ageing population, which – combined with growing urbanisation – means that schools are being closed in rural areas, while new and bigger units are being constructed in metropolitan areas.

In addition, the country’s success in PISA has meant there has been a surge in establishing education export initiatives, not only with regards to pedagogical expertise, but the whole ‘package’ of schools with curricula, technology and well-equipped facilities. All these features have created a bustling market for school architecture and new learning environments, which in turn would explain the high number of policy documents about future learning environments in the last decade.

Saari analyzes how visions of new learning environments operate as political fantasies that promise creativity, pleasure and fulfilment in flexible spaces.

Saari, A. 2021. Topologies of desire: Fantasies and their symptoms in educational policy futures. European Educational Research Journal. Online first version:  https://doi.org/10.1177/1474904120988389

Future knowledges

Another recent article traces the Finnish rhetoric of future skills and knowledges in educational policy documents.

Policy actors from ministries to think tanks and lobbyists highlight individuality, creativity and freedom as values widely recognized in the Finnish knowledge society. Yet allegedly this is not the case in schools, which are still organized according to structures of mass production, i.e. the same contents and methods for everyone.

In the allegedly outdated Finnish school system, knowledge is seen as a something that can be amassed and as retaining its value in the future. In the future, however no amount of subject knowledge in, for example, history or geography alone can serve the needs of society. It is rather general skills, mindsets and attunements such as creativity and flexibility that can enable individuals to adapt to different situations.

Janne Säntti, Petteri Hansen and Antti Saari analyze how policy rhetoric highlights play, innovation and improvisation as key principles to be adopted in envisioning future school knowledge and skills.

Säntti, J., Hansen, P. & Saari, A. 2021. Future jamming: Rhetoric of new knowledge in Finnish educational policy texts. Policy Futures in Education. Online first version: https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1478210320985705