An ecosocial philosophy of education project continues with new articles on humility, technology informed education, morality of economism, ecosocialization, and ecosocial Bildung

Pulkki, Jani (2022) Humility imparts the wonders of nature: a virtue-ethical elaboration of some Michael Bonnett’s thoughtsEnvironmental Education Research, DOI: 10.1080/13504622.2022.2083082 Please contact jani.pulkki@tutanota.com about the preprint!

Abstract

An attitude of (1) metaphysics of mastery is a major ecological problem accompanied with (2) scientism, which considers all reality is understood with one form of knowledge acquisition, that of classical experimental science. In this article, I consider the two ideas of Michael Bonnett from a virtue ethical perspective. I propose that metaphysics of mastery and scientism are virtue ethical problems of hubris. Modern hubris considers everything a resource for human use without asking for permission. I also claim humility is usually conceived incorrectly, as self-abasement and poor self-worth in a hierarchical relationship between the higher and the lower. A non-hierarchical idea of humility is proposed instead. Humility, this way conceived, is the proper evaluation of oneself. On the other hand, humility is a virtue and a way to unlearn the metaphysics of mastery and scientism. Humility also enables learning a friendlier and more realistic relation to nature. Without self-abasing humility or the self-absorbed pride of the Western subject, we can see reality in more truthful ways. This means seeing both the ecological havoc and the wonder and awe of nature in a fruitful way for environmental education.

Takkinen, Pasi & Pulkki, Jani (2022) Discovering earth and the missing masses—technologically informed education for a post-sustainable future, Educational Philosophy and Theory, DOI: 10.1080/00131857.2022.2060816

Abstract

Climate change education (CCE) and environmental education (EE) seek ways for us humans to keep inhabiting Earth. We present a thought experiment adopting the perspective of Earth-settlers, aiming to illuminate the planetary mass of technology. By elaborating Hannah Arendt’s notion of ‘earth alienation’ and Bruno Latour’s notion of technology as ‘missing mass’, we suggest that, in the current Anthropocene era, our relation to technology should be a crucial theme of CCE and EE. We further suspect that sustainable development (SD) and the education promoting it (ESD) are problematic, because the green growth proposed is inextricably linked to the unattainable goal of decoupling growth from environmental impact. We therefore suggest education for post-sustainability (EPS) that critically re-evaluates the connections between technology and sustainability. But can educators critically question technology, since educational institutions seem to be unconditionally committed to promoting technological progress? While tracing this professional dilemma, we call for educational responsibility and autonomy to question technology when it is at odds with sustainability. To this end, we outline technological literacy that introduces the arts of (a) seeing technology, (b) living with technology, and (c) delegating or sustainably assimilating technology.

Pulkki, Jani (2022) The Moral Problems of Economism in an Age of Eco-Crisis. Journal for Critical Education Policy Studies 19 (3) http://www.jceps.com/archives/12012

Abstract


To make a convincing argument, people are nowadays expected to speak the language of conomics. Neoliberalism has become notorious for making an economic worldview dominate politics, yet it offers only a partial and ideologically inclined explanation for the zeitgeist of today. This paper expands upon the term, or ideology, of economism as a critical means for understanding educational politics and the contemporary formation of moral subjectivity. Economism helps clarify the ideological features of mainstream economics that can influence education. Rather than describe the influence of markets and competition as an ‘invisible hand’, this paper envisages it less favourably as an ‘invisible foot’. Philosophers such as Samuel Bowles, Michael Sandel and Robin Hahnel claim that seeing the world through a purely economic lens crowds out certain important features of the human character such as moral obligation. Based on my earlier research I show how competitive ways of thinking are hampering the learning of ecological virtues, such as empathy. The ideology of economism is thus examined as a concept from a primarily moral or virtue-ethical perspective. Rather than examining moral rules or moral obligations as such, virtue-ethics asks what character traits we should adopt to live a morally fulfilling or ecologically viable life. This philosophical paper therefore has two main research questions: (1) What is economism? (2) How does economism affect our moral character? The main conclusion is that economism and competition have a detrimental impact that hardens our moral subjectivity.

Foster, Raisa & Mnemo Zin, Keto, Sami & Pulkki, Jani (2022) Recognizing Ecosocialization in Childhood Memories, Educational Studies, DOI: 10.1080/00131946.2022.2051031

Abstract

Western modernity has shaped people’s thought patterns and value hierarchies, relegating humans to the position of supremacy. This anthropocentric worldview has disconnected humans from the rest of nature and eventually led to the social and ecological catastrophe. This paper shows that collective memory work can help us recognize how we are always socialized within and by human communities and also already ecosocialized within and by the rest of nature. The motivation to use the ecosocialization framework to analyze childhood memories comes from our wish to problematize the anthropocentric view of life further and resituate childhood and growing up beyond exclusively social and human contexts. We draw on the memories collected in the Re-Connect / Re-Collect: Crossing the Divides through Memories of Cold War Childhoods project (2019–2021). We “think with theory” to reveal traces of ecosocialization present in childhood memories. On this basis, we suggest that including multisensory awareness practices in memory workshops to recognize our bodily belonging—as participants create their memory stories bringing into focus relations with more-than-humans—could potentialize collective biography as a form of transformative ecosocial education.

Mansikka-aho, Anette & Pulkki, Jani (2022). Ekososiaalisen sivistyksen haaste: autoetnografia luokanopettajan voimaantumisesta. In Ninja Hienonen & Päivi Nilivaara & Milja Saarnio & Mari-Pauliina Vainikainen (Eds.) Laaja-alainen osaaminen koulussa. Ajattelijana ja oppijana kehittyminen. Helsinki: Gaudeamus

Ekososiaalisen kasvatusfilosofian projekti etenee: Jani Pulkin julkaisu ekoindividuaatiosta

Individuaatio ja sosialisaatio ovat kasvatuksen ydinkäsitteitä. Sosialisaatio on yksilön kiinnittymistä yhteiskuntaelämään ja yhteisten tapojen omaksumista. Individuaatio tarkoittaa vähittäistä psyykkistä prosessia, jonka myötä pieni lapsi kehittyy symbioottisesta tilasta itsetietoiseksi yksilöksi. Keto ja Foster ovat ekososialisaation ajatusta muotoillessaan huomanneet, että sosialisaation ymmärtäminen ihmiskeskeisesti ja irrallaan muusta luonnosta sekä monilajisesta maailmasta on kasvatuksellinen ongelma.

Individuaation ymmärtäminen erillään muista elävistä olennoista ja oletus ihmisen ylemmyydestä suhteessa näihin sisältää myös perustavia ongelmia, joita artikkelissa kuvataan oikeutuksentunnon (sense of entitlement) käsitteellä. Länsimainen ihminen on ajateltu luomakunnan huipuksi, jolla on lähtökohtainen oikeus kaikkiin haluamiinsa resursseihin ekologisia rajoja huonosti tiedostaen. Ekologinen rakennemuutos edellyttää sekä ekologisesti valistuneen sosialisaatioympäristön luomista että ekososiaalisen yksilökehityksen kasvatusta. Kasvatusfilosofisesti on pohdittava läntisen ihmiskäsityksen ongelmia sekä sitä, miten individuaatio voitaisiin ymmärtää ekologista rakennemuutosta edistävällä tavalla. Peruskysymys on tämä: miten kasvatamme muiden elävien olentojen hyvinvointia edistäviä ihmisiä?

Tämä filosofinen tutkimus muotoilee ekoindividuaation ajatusta yksilökeskeisen kasvatusajattelun tilalle. Individualismin ongelma on siinä, että yksilön näkökulma nähdään ensisijaisena ja muiden elävien olentojen hyvinvointi ihmisen haluille ja tarpeille alisteisena. Yksilökeskeisyys on yksi syy siihen, että nyt elämme ihmisen aiheuttaman massasukupuuton aikaa ja reilut miljoona eläin- ja kasvilajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Lajien katoaminen voi johtaa ennakoimattomiin ketjureaktioihin, jotka ovat ihmisen hallinnan ulottumattomissa.

Kaikki ihmiset eivät toisaalta vastaa luontokadosta samalla tavalla. Rikkain prosentti ihmisistä omistaa enemmän kuin 6,9 miljardia ihmistä yhteensä. Vastuutkaan eivät ole samanlaisia kaikille esimerkiksi tilanteessa, jossa 22 maailman rikkainta miestä omistaa enemmän kuin Afrikan naiset yhteensä. Tässä tarkasteltava tutkimus ei toisaalta puutu eriarvoisuuksiin, vaan tarkastelee yleisesti länsimaisen subjektifilosofian kritiikkiä luonnostellen ekoindividuaatioksi nimetyn korjausliikkeen mahdollisuuksia. Optimistinen ajatus on, että ekologisesti kasvatetut ihmiset voivat käyttää tulevaisuudessa demokraattista joukkovoimaansa ekologisen rakennemuutoksen hyväksi.

Korjausliikkeen taustalla on se, että länsimainen kasvatus on lähtenyt liikkeelle kognitiivisesta psykologiasta, jossa eliö ja organismi on nähty toisistaan irrallisina. Ekoindividuaation hahmotelmassa eliö ja organismi nähdään yhden ja saman eliö-organismi-systeemin eri osina. Esimerkiksi ihmisen iho ei ole absoluuttinen raja ihmisen ja ulkomaailman välillä, vaan näiden välillä on aineenvaihduntaa ja vuorovaikutusta. Keskeisiä ekoindividuaatiota kuvaavia teemoja ovatkin keskinäisriippuvuudet, monilajisuus, ihmiskeskeisyyden ylittäminen, asubjektiivinen, eli subjektia ja objektia erottamaton kokemuslaatu sekä eliö-ympäristö-systeemi.

Ekoindividuaation käsite ei kuvaa oman etunsa muiden hyväksi uhraavaa poikkeusyksilöä, vaan pohtii mahdollisuutta sovittaa yhteen ihmisen ainutkertainen maailmassaolo ja hyvä elämä. Kiireellisten muutosten keskelläkin on etsittävä hyvän elämän mahdollisuuksia ja tapoja jäsentyä mielekkäillä tavoilla monilajisen maailman osaksi.

Lue lisää: Pulkki, J. M. (2021). Ajatuksia ekoindividuaation kasvatusfilosofiasta. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 22, 43–62. https://doi.org/10.30675/sa.90594

Uusi julkaisu monilajisesta kasvatuksesta Ihminen osana elonkirjoa -teoksessa

9.12.2021 sai päivänvalon Sitran kirja Ihminen osana elonkirjoa. Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Poised-tutkija Jani Pulkki kirjoitti Sami Kedon ja Pauliina Raution kanssa kirjaan tekstin: Kuinka laajaa on laaja-alainen osaaminen? Rakentavan monilajisen vuorovaikutuksen sisällyttäminen opetussuunnitelmiin.

Artikkelissa pohditaan peruskoulun opetussuunnitelmistakin löytyvää laaja-alaisen osaamisen ajatusta sekä tämän laajentamista. Huomion kohteena on erityisesti monilajisuus ja rakentava vuorovaikutus erilaisten elävien olentojen kesken: ”Monilajisuudella tarkoitamme sitä, että muut lajit – muut eläimet, kasvit, sienet ja bakteerit ja muut mikrobit – ovat aina ihmisen toiminnassa ja sosiaalisessa ympäristössä läsnä” (s. 81).

Perusopetuksessa lähtökohtana on kasvu moninaisen maailman osaksi, mutta moninaisuus kontekstoituu varsin ihmiskeskeisesti. Teemat kulttuurisesta, kielellisestä, uskonnollisesta ja katsomuksellisesta moninaisuudesta ovatkin tärkeitä. Artikkeli ehdottaa, että laaja-alainen osaaminen ja ymmärrys moninaisuudesta tulisi ulottaa ihmisten keskuudesta myös monilajiseen maailmaan.

Monilajisuuden ja rakentavan vuorovaikutuksen kasvatuksellisen edistämisen kannalta on ongelmallista, että oppimista ajatellaan usein ilman historiallisia, kulttuurisia ja ekologisia konteksteja. Kritiikki kasvatuksen dekontekstualisaatiosta liittyykin keskeisesti ympäristökasvatuksen teemoihin. Ympäristöngelmat tapahtuvat yleensä jossain konkreettisissa tiloissa ja vaikutukset kohdistuvat tiettyihin eläviin olentoihin. Ja kasvatuksenkin kontekstiin liittyy aina ihmisten lisäksi myös muunlajiset olennot.

Artikkeli visioi ajatuskokeena vuoden 2035 peruskoulun opetussuunnitelmaa. Miltä monilajinen kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu voisi opetussuunnitelmassa tuolloin näyttää? Mitä jos muunlajiset vapautetaan häkeistään opetussuunnitelman muita osa-alueita kansoittamaan? Millaista kasvatusta rakentava monilajinen vuorovaikutus voisi avata?

Teksti esittää yleisellä tasolla, ”että kasvatuksen muutos kohti monilajisuutta paremmin huomioivaa suuntaa edellyttää kolmen osa-alueen toteutumista: 1) monilajisiin liittolaisuuksiin harjaantuneet opettajat, 2) sopiva kasvuympäristö ja 3) sopivat kasvuvirikkeet” (s.89-90).

Ekologisen jälleenrakennuksen hyveitä pohtimassa: Ekososiaaliset sankarit?

Jani Pulkin Ekososiaalisen kasvatusfilosofian luonnos -hankkeen tiimoilta ilmestyi Ekososiaalinen hyve-etiikka -artikkeli Aikuiskasvatuksen teemanumerossa: Sivistystyö planetaaristen kriisien ajassa.

Artikkelissa pohditaan ekososiaalisen muutoksen kasvatustavoitteita hyve-etiikan näkökulmasta. Mitä hyveitä tulevaisuudessa on kasvatuksessa edistettävä? Esimerkiksi menestyksen kriteerit menevät ekologisen rakennemuutoksen myötä uusiksi. David Orr kirjoittaa Earth in Mind -kirjassa;

Planeettamme ei tarvitse lisää menestyneitä ihmisiä. Mutta se tarvitsee kipeästi lisää rauhantekijöitä, parantajia, korjaajia, tarinankertojia ja kaiken sorttisia rakastajia. Se tarvitsee ihmisiä, jotka elävät hyvin omilla paikoillaan. Se tarvitsee moraalisesti rohkeita ihmisiä, jotka ovat halukkaita yhtymään taisteluun tehdäksemme maailmasta asuinkelpoisen ja humaanin. Ja näillä ominaisuuksilla on vain vähän tekemistä menestyksen kanssa sellaisena kuin kulttuurimme on sen määritellyt.”

Monet tulevaisuuden sankarit löytyvät perusasioiden ääreltä kaukana julkisuuden valokeilasta. Heidän supervoimansa on suhteellisuudentaju, maanläheinen viisaus ja kyky iloita myötätuntoisesti elämän rikkaudesta. Heidän ekososiaalisia hyveitä ovat herkkä monilajisen elämän aistiminen, keskinäisriippuvuuksientaju ja kyky epäitsekkääseen rakkauteen.

Näistä seuraa halu edistää elämää ja välttää sen tuhoamista. Toki jatkossakin tulemme toimeen käyttämällä elääksemme muita eläviä olentoja. Olennaisia ovat ne tavat, joilla tarpeet tyydytämme. Esimerkiksi omavaraopiston perustaja ja omavaraisuustaitojen kehittäjä Lasse Nordlund tyydyttää perustarpeensa noin neljän tunnin päivittäisellä työajalla. Kuulostaa hyvältä elämältä, eikö vain?

Lue Ekososiaalinen hyve-etiikka -artikkelia koskeva blogiteksti Ekologisen jälleenrakennuksen hyveet Aikuiskasvatuksen kotisivuilta. Aikuiskasvatuksen tuoreesta numerosta löytyy myös Olli-Jukka Jokisaaren kirja-arvio Poised-tutkija Antti Saaren kirjasta Kasvatusteoria antiikista nykypäivään (2021, Gaudeamus). Ekologisesta jälleenrakennuksesta tietoa BIOS-tutkimusryhmän sivuilta.

Recently published article: Competition within Technology. A Study of Competitive Thought and Moral Growth.

A new text published by Jani Pulkki and Veli-Matti Värri In Heikkurinen, P. and Ruuska, T. (eds.) Sustainability beyond Technology: Philosophy, Critique, and Implications for Human Organization. Oxford University Press.

Our text consist of a philosophical investigation of competition and its adverse effects on human moral growth. We consider competition as a Heideggerian technology, a mechanism which ‘enframes’ our thoughts, feelings, and presuppositions about possible solutions to the ecocrisis.

The history of competitive thought is scrutinized in terms of violent and mechanistically perceived human nature, evolutive mechanism, and the struggle for existence. Furthermore, economic ideas of scarcity, insatiable wants and needs, freedom, and merits are seen to be important features of defining what competition is. Competition is defined as the pursuit of scarce resources in a free society, and all major defining concepts of competition are put under critical scrutiny.

The simplest way of putting the problematics of moral growth is to note how competitive social interaction creates morally problematic habits of character, such as abstaining from empathy and helping. The ideas of deserving and merit, for example, work also as vehicles for suppressing moral motivations: losers deserve their unfortunate state because of their lack of effort, laziness, and lack of talent.

Perhaps the chief problem of competition in terms of moral growth is the pursuit of supremacy. The pursuit of superiority is normalized and de-politicized through a technological understanding of competition. A crucial aspect of the pursuit of superiority is the intention and calculation to outdo others.

Competition also leads to the hardening of moral subjectivity. Moral subjectivity is hardened through the recurring suppression of empathy in competition. Instead of hardening the moral subject, ecosocial transformation of our society needs to foster sensual, empathetic, and perceptive capabilities that enable understanding different life forms and caring for them.

A link to the text here.