Opiskelijavalintojen uudistus oli ministeriön tahto

[Teksti on julkaistu hieman muokattuna ja lyhennettynä puheenvuorona 4.6.2021 Suomen Kuvalehden numerossa 22/2021, s. 58: ”Matematiikkaa painottava valintauudistus oli opetusministeriön tahto”. ]

Kevään aikana heräsi jälleen laaja keskustelu yliopistojen opiskelijavalinnoista ja ylioppilastutkinnon pisteytyksen toimivuudesta.

Yhtenä viimeisimmistä keskusteluun osallistui juuri väistynyt Opetushallituksen entinen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Hän totesi haastattelussaan Suomen Kuvalehdessä 7.5.2021, että opiskelijavalintojen uudistus syntyi ensisijaisesti yliopistojen tahdosta. Samaan tapaan myös entinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on esittänyt (Twitter 13.3.2021, Twitter 30.5.2020), että yliopistot olisivat tehneet uudistuksen itsenäisesti, ilman ministeriön ohjausta. Nämä käsitykset on syytä korjata.

Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeiden toimeenpanosuunnitelmassa 14.4.2016 todettiin suoraan, että “ministeriö käynnistää yhdessä korkeakoulujen kanssa prosessin, jossa korkeakoulut uudistavat valintakoemenettelyjään (s. 38)”. Valinnat kuuluvat korkeakoulujen autonomiaan, mutta Opetus- ja kulttuuriministeriö käytti asiassa rahoitusohjausta. Hanke kytkettiin yliopistojen tulossopimuksiin 2017–2020.

Sipilän hallituksen koulutusuudistuksia toteutettiin poikkeuksellisen nopealla tahdilla (Tervasmäki & Tomperi 2018). Valintoja suunnitelleen työryhmän mukaan hallitus muutti tehtävänantoa ja kiristi aikataulua kesken hankkeen (HS 26.5.2019). Vaikutuksia lukioihin ei ehditty kartoittaa, eikä hanketta koordinoitu yhteen samaan aikaan käynnissä olleen “Uusi lukio” -lukioreformin kanssa.

Suomen Kuvalehden haastattelussa Heinonen esitti myös, että opiskelijavalintojen pisteytys on “esimerkki päätöksestä, jonka seurauksia ei pystytty ennakoimaan”. Kiireellä laaditun ehdotuksen ongelmat havaittiin kuitenkin heti alkuperäisen pisteytysmallin julkistamisen jälkeen. Niitä erittelivät perusteellisesti muun muassa tämän puheenvuoron toinen kirjoittaja kommenteissaan (esim. HS 14.11.2017) ja Aalto-yliopiston fyysikkokilta Kvantin työryhmä raportissaan “Paperi, paperi, tasapeli?”. Uudistuksen tahattomatkin seuraukset osattiin varsin selvästi ennakoida.

Aiheesta heräsikin laaja julkinen keskustelu, jossa kovaa kritiikkiä esitettiin niin lukioiden kuin yliopistojen suunnalta. Pisteytysmallia muokattiin arvostelun jälkeen. Pisteytyksen perusteeksi jäi kuitenkin oppiaineiden kurssimäärä, jota ei koskaan ollut tarkoitettu tällaiseksi kriteeriksi. Lisäksi malli tarjosi matemaattis-luonnontieteellisesti painotetun pisteytyksen, mutta ei vastaavaa humanistis-yhteiskuntatieteellisesti painotettua vaihtoehtoa perustaulukon rinnalle. Pisteytys ja luma-painotettu taulukko ovat johtaneet etenkin pitkän matematiikan ja fysiikan kirjoittajien määrän selvään kasvuun. Täysin ennalta arvellusti pisteytys on vaikuttanut lukiolaisten ainevalintoihin.

Myös luma-painotus oli ministeriön tahto. Esimerkiksi kansliapäällikkö Anita Lehikoinen esitteli 14.6.2017 Tutkimus- ja innovaationeuvoston tiekarttaa, jossa ylioppilastutkinnon kehittäminen matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen vahvistamiseksi nimettiin hallituskauden toimeksi. Sipilän hallitus teki siis arvovalinnan luonnontieteiden ja matematiikan puolesta muiden aineiden ja yleissivistyksen kustannuksella.

Teknologiavientiin talousveturina luottavassa Suomessa on selvää, että teknologisille ja luma-aloille tarvitaan erinomaisia osaajia. Pisteytysmallin alkuperäisessä taustamuistiossa perusteltiinkin matematiikan painottamista sillä, että “useilla aloilla on pulaa matemaattisesta osaamisesta”. Teknillisten alojen aloituspaikkamäärään nähden ne eivät ole hakukohteista suosituimpia. Lukio-opintojen yleissivistävyyteen ja kaikkien alojen yliopistovalintaan vaikuttava pisteytysmalli oli kuitenkin väärä väline: se ei tee teknologia-aloista itsessään sen houkuttelevampia lukiolaisille. Nyt luma-osaamisesta päätyvät kilvoittelemaan kaikki lukiolaiset ja etenkin ne, jotka tähtäävät suosituille hakupainealoille, kuten oikeus-, kauppa- ja lääketieteiden ja psykologian opintoihin.

Laajojen ja suppeiden luma-opintojen ero lukiossa on peräti 34 opintopistettä eli 17 vanhaa kurssia. Näillä kursseilla matematiikassa ja fysiikassa edetään paljon syvemmälle erikoistumiseen kuin missään muussa aineessa on mahdollista. Jokainen voi opetussuunnitelmia vertaillen miettiä, mitä muuta yleissivistävää lukio-opintoihin vaihtoehtoisesti mahtuisi ja mikä on tarpeellista pohjustusta eri alojen opiskelijoille.

Vasta uudistuksen jälkeen julkaistiin tutkimus ylioppilaskokeen ja opintomenestyksen yhteydestä monialaisessa yliopistossa (Kupiainen ym. 2018). Äidinkieli, reaaliaineet, pitkä matematiikka ja B-ruotsi olivat kaikki merkitsevästi yhteydessä menestykseen useilla aloilla. Parhaiten menestystä ennusti kuitenkin tutkinnon kokonaisarvosana eli yleistaso. Tutkimuksessa todettiinkin, ettei ole perusteita yksittäisten oppiaineiden voimakkaaseen painottamiseen monimutkaisin pisteytyksin.

Nyt tarvitaan korjausliike. Tutkinnon kokonaisuuden arvostaminen ja aineiden tasaveroisempi pisteyttäminen tukisi lukion yleissivistävyyttä, antaisi opiskelijoille valinnanvapautta ja todennäköisesti vähentäisi heidän kokemiaan paineita.

Tuukka Tomperi
Tuomas Tervasmäki
Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston tutkijoita ja Koneen säätiön rahoittaman Kohti parempaa yliopistomaailmaa -tutkimushankkeen jäseniä.