POISED-tutkijat tarkastelevat demokratian ja kasvatuksen suhteita Kasvatus & Aika -lehden teemanumerossa

Kasvatus & Aika -lehden runsaassa ja monipuolisessa teemanumerossa 3-4/2021 pohditaan demokratian ja kasvatuksen suhdetta historian, filosofian, pedagogiikan ja yhteiskunnallisten instituutioiden näkökulmasta. Lehti on avoimesti luettavissa verkossa (open access). Teemanumeroon ovat kirjoittaneet myös POISED-tutkijat Sonja Helkala, Tuukka Tomperi ja Tuomas Tervasmäki.

Artikkelissaan “Demokratiakasvatus rakentavan keskustelun tuolla puolen? Opetussuunnitelmat ja yhteiskuntaopin oppikirjat deliberatiivisen demokratiateorian kritiikin valossa” Sonja Helkala ja Tuukka Tomperi käsittelevät demokratiakasvatusta analysoimalla peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteita sekä yhteiskuntaopin oppimateriaaleja demokratiateoreettisen keskustelun näkökulmasta. 

Keskustelua ja julkista harkintaa korostavasta deliberatiivisesta teoriasta on tullut yksi suosituimmista demokratiakasvatuksen lähtökohdista. Joitakin deliberatiivisten teorioiden piirteitä on kuitenkin myös voimakkaasti haastettu teoriakeskustelussa. Arvostelua ovat herättäneet etenkin konsensushakuisen argumentaation ylikorostuminen sekä ristiriitojen ja tunteiden sivuuttaminen.

Artikkelissa kysytään, osuuko deliberatiiviseen demokratiaan suunnattu kritiikki myös suomalaisen demokratiakasvatuksen ydinaineistojen eli opetussuunnitelmien ja yhteiskuntaopin oppimateriaalien demokratiakäsityksiin ja pohditaan järkeä, tunteita ja ristiriitoja demokratiakasvatuksen avainkysymyksinä. 

Tiina Nikkolan (JYU) ja Tuomas Tervasmäen artikkelissa “Demokratia akateemisen kapitalismin puristuksessa: Psykososiaalinen luenta yliopistotyön logiikoista yliopistouudistuksen jälkeisessä ajassa tarkastellaan korkeakoulu- ja tiedepolitiikan muutoksia ja niiden vaikutuksia yliopistotyöyhteisöjen käytänteisiin.

Korkeakoulupolitiikan kehittämisen trendinä on ollut ”strategisen johtamisen” ja markkinalogiikan vahvistaminen yliopistodemokratian kustannuksella, eli yliopistojen hallinnollista valtaa on siirretty yliopistoyhteisöltä yliopiston johdolle. Työyhteisöihin näillä muutoksilla on tavoiteltu esimerkiksi työn tuottavuuden kasvua, mutta samaan aikaan reformit saavat aikaan odottamattomia seurauksia.

Artikkelissa kootaan yhteen Työyhteisön pohjavirtaukset -tutkimushankkeen kolmen empiirisen osatutkimuksen tuloksia. Artikkelissa tarkastellaan, millaisia seurauksia markkinalogiikkaan perustuvalla tietotyön organisoinnilla on yliopistoyhteisöjen toiminnalle ja akateemisen subjektiviteetin rakentumiselle. Tutkimusainestossa yliopistotyö näyttäytyy työntekijöiden kokemuksissa emotionaalisesti kuormittavana ja epävarmuuden sävyttämänä:

Tulosjohdettu yliopistotyö ei kutsu innostumaan eikä riskejä ottavaan, luovaan yhteistyöhön, vaan pikemminkin yksilökeskeiseen määrälliseen suorittamiseen ja epäonnistumisten karttamiseen, koska epäonnistuminen voi johtaa työuran loppumiseen” (Nikkola & Tervasmäki 2021, 310)

Kirjoittajat päätyvät pohtimaan, miten yliopistoyhteisön demokraattisempi päätöksenteko voisi korjata tietotyön organisoinnin epäkohtia ja vahvistaa yliopistojen demokraattista sivistystehtävää.

Artikkelit:

Helkala, S., & Tomperi, T. (2021). Demokratiakasvatus rakentavan keskustelun tuolla puolen? Opetussuunnitelmat ja yhteiskuntaopin oppikirjat deliberatiivisen demokratiateorian kritiikin valossa. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 172–191. https://doi.org/10.33350/ka.107866

Nikkola, T., & Tervasmäki, T. (2021). Demokratia akateemisen kapitalismin puristuksessa: Psykososiaalinen luenta yliopistotyön logiikoista yliopistouudistuksen jälkeisessä ajassa. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 300–314. https://doi.org/10.33350/ka.109711

Opiskelijavalintojen uudistus oli ministeriön tahto

[Teksti on julkaistu hieman muokattuna ja lyhennettynä puheenvuorona 4.6.2021 Suomen Kuvalehden numerossa 22/2021, s. 58: ”Matematiikkaa painottava valintauudistus oli opetusministeriön tahto”. ]

Kevään aikana heräsi jälleen laaja keskustelu yliopistojen opiskelijavalinnoista ja ylioppilastutkinnon pisteytyksen toimivuudesta.

Yhtenä viimeisimmistä keskusteluun osallistui juuri väistynyt Opetushallituksen entinen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Hän totesi haastattelussaan Suomen Kuvalehdessä 7.5.2021, että opiskelijavalintojen uudistus syntyi ensisijaisesti yliopistojen tahdosta. Samaan tapaan myös entinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on esittänyt (Twitter 13.3.2021, Twitter 30.5.2020), että yliopistot olisivat tehneet uudistuksen itsenäisesti, ilman ministeriön ohjausta. Nämä käsitykset on syytä korjata.

Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeiden toimeenpanosuunnitelmassa 14.4.2016 todettiin suoraan, että “ministeriö käynnistää yhdessä korkeakoulujen kanssa prosessin, jossa korkeakoulut uudistavat valintakoemenettelyjään (s. 38)”. Valinnat kuuluvat korkeakoulujen autonomiaan, mutta Opetus- ja kulttuuriministeriö käytti asiassa rahoitusohjausta. Hanke kytkettiin yliopistojen tulossopimuksiin 2017–2020.

Sipilän hallituksen koulutusuudistuksia toteutettiin poikkeuksellisen nopealla tahdilla (Tervasmäki & Tomperi 2018). Valintoja suunnitelleen työryhmän mukaan hallitus muutti tehtävänantoa ja kiristi aikataulua kesken hankkeen (HS 26.5.2019). Vaikutuksia lukioihin ei ehditty kartoittaa, eikä hanketta koordinoitu yhteen samaan aikaan käynnissä olleen “Uusi lukio” -lukioreformin kanssa.

Suomen Kuvalehden haastattelussa Heinonen esitti myös, että opiskelijavalintojen pisteytys on “esimerkki päätöksestä, jonka seurauksia ei pystytty ennakoimaan”. Kiireellä laaditun ehdotuksen ongelmat havaittiin kuitenkin heti alkuperäisen pisteytysmallin julkistamisen jälkeen. Niitä erittelivät perusteellisesti muun muassa tämän puheenvuoron toinen kirjoittaja kommenteissaan (esim. HS 14.11.2017) ja Aalto-yliopiston fyysikkokilta Kvantin työryhmä raportissaan “Paperi, paperi, tasapeli?”. Uudistuksen tahattomatkin seuraukset osattiin varsin selvästi ennakoida.

Aiheesta heräsikin laaja julkinen keskustelu, jossa kovaa kritiikkiä esitettiin niin lukioiden kuin yliopistojen suunnalta. Pisteytysmallia muokattiin arvostelun jälkeen. Pisteytyksen perusteeksi jäi kuitenkin oppiaineiden kurssimäärä, jota ei koskaan ollut tarkoitettu tällaiseksi kriteeriksi. Lisäksi malli tarjosi matemaattis-luonnontieteellisesti painotetun pisteytyksen, mutta ei vastaavaa humanistis-yhteiskuntatieteellisesti painotettua vaihtoehtoa perustaulukon rinnalle. Pisteytys ja luma-painotettu taulukko ovat johtaneet etenkin pitkän matematiikan ja fysiikan kirjoittajien määrän selvään kasvuun. Täysin ennalta arvellusti pisteytys on vaikuttanut lukiolaisten ainevalintoihin.

Myös luma-painotus oli ministeriön tahto. Esimerkiksi kansliapäällikkö Anita Lehikoinen esitteli 14.6.2017 Tutkimus- ja innovaationeuvoston tiekarttaa, jossa ylioppilastutkinnon kehittäminen matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen vahvistamiseksi nimettiin hallituskauden toimeksi. Sipilän hallitus teki siis arvovalinnan luonnontieteiden ja matematiikan puolesta muiden aineiden ja yleissivistyksen kustannuksella.

Teknologiavientiin talousveturina luottavassa Suomessa on selvää, että teknologisille ja luma-aloille tarvitaan erinomaisia osaajia. Pisteytysmallin alkuperäisessä taustamuistiossa perusteltiinkin matematiikan painottamista sillä, että “useilla aloilla on pulaa matemaattisesta osaamisesta”. Teknillisten alojen aloituspaikkamäärään nähden ne eivät ole hakukohteista suosituimpia. Lukio-opintojen yleissivistävyyteen ja kaikkien alojen yliopistovalintaan vaikuttava pisteytysmalli oli kuitenkin väärä väline: se ei tee teknologia-aloista itsessään sen houkuttelevampia lukiolaisille. Nyt luma-osaamisesta päätyvät kilvoittelemaan kaikki lukiolaiset ja etenkin ne, jotka tähtäävät suosituille hakupainealoille, kuten oikeus-, kauppa- ja lääketieteiden ja psykologian opintoihin.

Laajojen ja suppeiden luma-opintojen ero lukiossa on peräti 34 opintopistettä eli 17 vanhaa kurssia. Näillä kursseilla matematiikassa ja fysiikassa edetään paljon syvemmälle erikoistumiseen kuin missään muussa aineessa on mahdollista. Jokainen voi opetussuunnitelmia vertaillen miettiä, mitä muuta yleissivistävää lukio-opintoihin vaihtoehtoisesti mahtuisi ja mikä on tarpeellista pohjustusta eri alojen opiskelijoille.

Vasta uudistuksen jälkeen julkaistiin tutkimus ylioppilaskokeen ja opintomenestyksen yhteydestä monialaisessa yliopistossa (Kupiainen ym. 2018). Äidinkieli, reaaliaineet, pitkä matematiikka ja B-ruotsi olivat kaikki merkitsevästi yhteydessä menestykseen useilla aloilla. Parhaiten menestystä ennusti kuitenkin tutkinnon kokonaisarvosana eli yleistaso. Tutkimuksessa todettiinkin, ettei ole perusteita yksittäisten oppiaineiden voimakkaaseen painottamiseen monimutkaisin pisteytyksin.

Nyt tarvitaan korjausliike. Tutkinnon kokonaisuuden arvostaminen ja aineiden tasaveroisempi pisteyttäminen tukisi lukion yleissivistävyyttä, antaisi opiskelijoille valinnanvapautta ja todennäköisesti vähentäisi heidän kokemiaan paineita.

Tuukka Tomperi
Tuomas Tervasmäki
Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston tutkijoita ja Koneen säätiön rahoittaman Kohti parempaa yliopistomaailmaa -tutkimushankkeen jäseniä.

From democracy to managerialism – new article on anti-democratic tendencies in Finnish university policies

New open access article from Kohti parempaa yliopistomaailmaa (Towards better academia) -research project including two POISED members Tuukka Tomperi & Tuomas Tervasmäki is published online in Journal of Education Policy.

In this article, the Finnish case study is used to analyse the de-democratising tendencies facing contemporary universities. The research analyses the birth of a new administrative model – the foundation university – how it was politically framed, and how the change was resisted. The focus is placed to the managerial macro-level policy change and the dynamics of resistance against it. Writers illustrate how pre-planned policy preparation meets and overcomes pro-democratic resistance in two university mergers, those of Aalto University (2007–2010) and Tampere University (2014–2020).

The analysis reveals that the aim of narrowing universities’ collegial democracy has been an integral part of the foundation university model. This model protects strategic management from democratic interference of academic community. Article depicts how the reforms have been possible only by dismissing the views of the academic communities in ways that conflict with not only the established understanding of collegial democracy but also traditional legal interpretations of the university autonomy in Finland.

The article calls attention to the implications of current antidemocratic higher education policy: if universities with their highly-educated staffs are not perceived as being capable of exercising democracy, are the rest of the society treated in the same regard?

Mikko Poutanen, Tuukka Tomperi, Hanna Kuusela, Veera Kaleva & Tuomas Tervasmäki (2020) From democracy to managerialism: foundation universities as the embodiment of Finnish university policies, Journal of Education Policy, DOI: 10.1080/02680939.2020.1846080