Poised-tutkijat Jani Pulkki ja Jan Varpanen sekä John Mullen Michiganin Yliopistosta julkaisivat hiljattain Studies in Philosophy and Education -journaalissa artikkelin: Ecosocial Philosophy of Education: Ecologizing the Opinionated Self https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs11217-020-09748-3. Idea artikkeliin lähti liikkeelle suomen kielen “mielipiteen” käsitteestä ja ekososiaalisiin ongelmiin liittyvän oppimisen ongelmista. Monilla ihmisillä on esimerkiksi ilmastonmuutosta ja sitä koskevaa tutkimusta väheksyvä mielipide ilman tutustumista tätä koskevaan tutkimukseen.
Suomen sana mielipide rakentuu sanoista ”mieli” ja ”pide”. Mielipiteet ovat jotakin, josta mieli pitää kiinni, mielen piteitä. Sana mieli tarkoittaa kuitenkin myös merkitystä, samaan tapaan kuin englannin sana ”sense”. Artikkelissamme tulkitsimmekin mielipiteiden muodostuvan osittain ongelmallisiksi, koska muodostaessaan mielipiteitä ihminen takertuu totunnaisiin merkityksiin ja ajatteluun eikä välttämättä ole avoin niihin liittyville ongelmille.
Tarkastelemme mielipiteitä ekososiaalisen ajattelun näkökulmasta. Ekososiaalisen ajattelun mukaan ihmisyksilöt ja yhteisöt ovat riippuvaisia ekosysteemeistä. Tuhoamalla ekosysteemejä ihminen tuhoaa omia ja muiden eliöiden elinmahdollisuuksia. Ekososiaalisuuden ajatus tulkitaan artikkelissamme ekofeministisesti: eriarvoisuus, rasismi, seksismi, sortava vallan käyttö ja muut huonon sosiaalisuuden muodot johtavat muiden eliöiden huonoon kohteluun. Vastaavasti tasa-arvoiset ja dialogiset suhteet ja toisten huomioiminen ihmisten kesken luovat valmiuksia toimia vastuullisesti kaikki eliöt sisältävässä maapallon elonyhteisössä.
Ekososiaalisesti tarkasteltuna juuri mielipiteiden joustamattomuus muodostuu ongelmaksi. Miksi mieli pitää kiinni merkityksistä, jotka edistävät ilmastonmuutosta, kuten vaikkapa kulutuksesta? Miten ihminen voisi olla takertumatta perustelemattomiin ja mielivaltaisiinkin käsityksiin sekä osaisi sovittaa toimintansa maapallon ekosysteemien puitteisiin? Millaiset ajattelun tavat auttaisivat ylittämään ongelmallisia mielipiteitä pikemminkin kuin vahvistamaan niiden otetta ihmisestä? Ekososiaalinen ydinkysymys onkin siinä, millaiset ajattelun tavat mahdollistaisivat ihmisen rakentavan vuorovaikutuksen koko maapallon elonyhteisön kanssa. Vaikka (ihmisten) kasvatus on aina jossain määrin ihmiskeskeistä, voimme pohtia miten se voisi asennoitua rakentavasti ihmisten etujen ja koko maapallon elonyhteisön etujen yhteensovittamiseen?
Arne Naessin ekologisen minuuden käsite on hyödyksi mielipiteen ongelman ratkomisessa, sillä se avaa tien joustavampaan subjektikäsitykseen. Ekologinen minä laajentaa ymmärrystä omista eduistaan eikä identifioidu vain käsityksiin siitä, mitä hyötyä tästä ja tuosta on minulle. Ekososiaalisen vastuun ajatus edellyttää ekologisen minuuden tarjoamaa vaihtoehtoa itsekeskeiselle ja kilpailukeskeiselle individualismille.
Artikkelimme keskeinen kontribuutio on viedä ekososiaalista ajattelua eteenpäin laajentamalla ekologisen minuuden käsitettä mielipiteiden käsittelyyn. Täydennämme Arne Naessin käsitettä ranskalaisfilosofi Gilles Deleuzen ideoilla ajattelun luonteesta. Deleuze kyseenalaistaa kirjassaan Difference and Repetition länsimaiselle filosofialle tyypillisen itseriittoisen ja autonomisen subjektin, jonka ajattelu perustuu minän yhtenäisyyteen, joka sulkee ulkopuolelleen kaiken itselleen vieraan. Tällainen ajattelu kykenee löytämään maailmasta ainoastaan sen, minkä se jo tunnistaa – mielensä piteet. Vaihtoehdoksi Deleuze tarjoaa ajattelun, joka syntyy kohtaamisessa: ”jokin maailmassa pakottaa meidät ajattelemaan”. Deleuzen mukaan ajattelu alkaa, kun kohtaamme maailman aistien ja tunteiden tasolla.
Deleuzen avulla pohdimme tällaisen ajattelun kultivoimiseen kykenevää kasvatusta. Ehdotamme siirtymää vastausten tarkistamisesta kysymysten mielen pohtimiseen, jotta ajattelu heräisi maailman kutsuun mielen piteiden sijaan. Toisekseen ehdotamme joustavien käsitteiden omaksumista, sillä tarkkaan määritellyt käsitteet pitävät yllä mielen piteiden jyrkkiä rajoja. Kolmanneksi ehdotamme tiedollisen nöyryyden korostamista. Tämä ei tarkoita esimerkiksi tieteellisen tiedon väheksymistä, vaan yksittäisen ihmisen tiedollisen käsityskyvyn rajallisuuden hyväksymistä sekä nöyryyttä kysyä uutta tietoa.
Luonnostelemme ekologisempaa suhdetta mielipiteisiin ja kasvatusajattelua, joka kykenisi tällaista suhdetta edistämään. Kenties luonnoksemme ydinsanoman voi tiivistää juuri nöyryyteen: Monesti järjellisintä on olla muodostamatta mielipidettä ollenkaan, jos siihen ei ole edellytyksiä.
POISED 