Toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta puhutaan suuren kiihdytyksen aikakautena. Kiihtyvyydellä, nopeudella ja kiireellä on vaikutuksia myös kasvatuksen maailmaan. Kun on kiire pysyä ”kehityksen junassa”, saatetaan toistaa muotisanoja: talouskasvu, tekninen kehitys, digiloikka ja kilpailukyky. Teknologiset, yksilöpsykologiset ja taloudelliset kysymykset eivät kuitenkaan voi korvata kysymystä ihmisyydestä ja ihmiseksi kasvamisesta, joka on väistämättä hidasta. Inhimillisen ja eettisen kasvun ikiaikaisia (perenniaalisia) kysymyksiä on pohdittava uudellaan kaikkina aikoina. Ehkä kasvatuksen maailma tarvitsee hitautta, jotta ehdimme havaita ympäröivän todellisuuden ja juurtua elämää kannattelevien järjestelmien osaksi.
Kasvatusfilosofi Jani Pulkin (Oulun yliopisto) ja steinerpedagogi Ivan Punzon (Eliaskoulu) luennoissa tarkastellaan ristiriitaa yhteiskunnan edellyttämän kiireen ja kasvamisen edellyttämän rauhan ja hitauden välillä. Kiireen haitallisuutta tarkastellaan merkityksellisyyden, kasvatuksen ja opetuksen, opettajan omien näköalojen ja myös oppimisen luonnollisten rytmien näkökulmista. Kriittisellä korkeakoululla Jaakko Viljan johdolla käyty keskustelu on saatavilla Youtube-videona.
POISED 