Ekososiaalisen kasvatusfilosofian projekti etenee: Jani Pulkin julkaisu ekoindividuaatiosta

Individuaatio ja sosialisaatio ovat kasvatuksen ydinkäsitteitä. Sosialisaatio on yksilön kiinnittymistä yhteiskuntaelämään ja yhteisten tapojen omaksumista. Individuaatio tarkoittaa vähittäistä psyykkistä prosessia, jonka myötä pieni lapsi kehittyy symbioottisesta tilasta itsetietoiseksi yksilöksi. Keto ja Foster ovat ekososialisaation ajatusta muotoillessaan huomanneet, että sosialisaation ymmärtäminen ihmiskeskeisesti ja irrallaan muusta luonnosta sekä monilajisesta maailmasta on kasvatuksellinen ongelma.

Individuaation ymmärtäminen erillään muista elävistä olennoista ja oletus ihmisen ylemmyydestä suhteessa näihin sisältää myös perustavia ongelmia, joita artikkelissa kuvataan oikeutuksentunnon (sense of entitlement) käsitteellä. Länsimainen ihminen on ajateltu luomakunnan huipuksi, jolla on lähtökohtainen oikeus kaikkiin haluamiinsa resursseihin ekologisia rajoja huonosti tiedostaen. Ekologinen rakennemuutos edellyttää sekä ekologisesti valistuneen sosialisaatioympäristön luomista että ekososiaalisen yksilökehityksen kasvatusta. Kasvatusfilosofisesti on pohdittava läntisen ihmiskäsityksen ongelmia sekä sitä, miten individuaatio voitaisiin ymmärtää ekologista rakennemuutosta edistävällä tavalla. Peruskysymys on tämä: miten kasvatamme muiden elävien olentojen hyvinvointia edistäviä ihmisiä?

Tämä filosofinen tutkimus muotoilee ekoindividuaation ajatusta yksilökeskeisen kasvatusajattelun tilalle. Individualismin ongelma on siinä, että yksilön näkökulma nähdään ensisijaisena ja muiden elävien olentojen hyvinvointi ihmisen haluille ja tarpeille alisteisena. Yksilökeskeisyys on yksi syy siihen, että nyt elämme ihmisen aiheuttaman massasukupuuton aikaa ja reilut miljoona eläin- ja kasvilajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Lajien katoaminen voi johtaa ennakoimattomiin ketjureaktioihin, jotka ovat ihmisen hallinnan ulottumattomissa.

Kaikki ihmiset eivät toisaalta vastaa luontokadosta samalla tavalla. Rikkain prosentti ihmisistä omistaa enemmän kuin 6,9 miljardia ihmistä yhteensä. Vastuutkaan eivät ole samanlaisia kaikille esimerkiksi tilanteessa, jossa 22 maailman rikkainta miestä omistaa enemmän kuin Afrikan naiset yhteensä. Tässä tarkasteltava tutkimus ei toisaalta puutu eriarvoisuuksiin, vaan tarkastelee yleisesti länsimaisen subjektifilosofian kritiikkiä luonnostellen ekoindividuaatioksi nimetyn korjausliikkeen mahdollisuuksia. Optimistinen ajatus on, että ekologisesti kasvatetut ihmiset voivat käyttää tulevaisuudessa demokraattista joukkovoimaansa ekologisen rakennemuutoksen hyväksi.

Korjausliikkeen taustalla on se, että länsimainen kasvatus on lähtenyt liikkeelle kognitiivisesta psykologiasta, jossa eliö ja organismi on nähty toisistaan irrallisina. Ekoindividuaation hahmotelmassa eliö ja organismi nähdään yhden ja saman eliö-organismi-systeemin eri osina. Esimerkiksi ihmisen iho ei ole absoluuttinen raja ihmisen ja ulkomaailman välillä, vaan näiden välillä on aineenvaihduntaa ja vuorovaikutusta. Keskeisiä ekoindividuaatiota kuvaavia teemoja ovatkin keskinäisriippuvuudet, monilajisuus, ihmiskeskeisyyden ylittäminen, asubjektiivinen, eli subjektia ja objektia erottamaton kokemuslaatu sekä eliö-ympäristö-systeemi.

Ekoindividuaation käsite ei kuvaa oman etunsa muiden hyväksi uhraavaa poikkeusyksilöä, vaan pohtii mahdollisuutta sovittaa yhteen ihmisen ainutkertainen maailmassaolo ja hyvä elämä. Kiireellisten muutosten keskelläkin on etsittävä hyvän elämän mahdollisuuksia ja tapoja jäsentyä mielekkäillä tavoilla monilajisen maailman osaksi.

Lue lisää: Pulkki, J. M. (2021). Ajatuksia ekoindividuaation kasvatusfilosofiasta. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 22, 43–62. https://doi.org/10.30675/sa.90594

Uusi julkaisu monilajisesta kasvatuksesta Ihminen osana elonkirjoa -teoksessa

9.12.2021 sai päivänvalon Sitran kirja Ihminen osana elonkirjoa. Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Poised-tutkija Jani Pulkki kirjoitti Sami Kedon ja Pauliina Raution kanssa kirjaan tekstin: Kuinka laajaa on laaja-alainen osaaminen? Rakentavan monilajisen vuorovaikutuksen sisällyttäminen opetussuunnitelmiin.

Artikkelissa pohditaan peruskoulun opetussuunnitelmistakin löytyvää laaja-alaisen osaamisen ajatusta sekä tämän laajentamista. Huomion kohteena on erityisesti monilajisuus ja rakentava vuorovaikutus erilaisten elävien olentojen kesken: ”Monilajisuudella tarkoitamme sitä, että muut lajit – muut eläimet, kasvit, sienet ja bakteerit ja muut mikrobit – ovat aina ihmisen toiminnassa ja sosiaalisessa ympäristössä läsnä” (s. 81).

Perusopetuksessa lähtökohtana on kasvu moninaisen maailman osaksi, mutta moninaisuus kontekstoituu varsin ihmiskeskeisesti. Teemat kulttuurisesta, kielellisestä, uskonnollisesta ja katsomuksellisesta moninaisuudesta ovatkin tärkeitä. Artikkeli ehdottaa, että laaja-alainen osaaminen ja ymmärrys moninaisuudesta tulisi ulottaa ihmisten keskuudesta myös monilajiseen maailmaan.

Monilajisuuden ja rakentavan vuorovaikutuksen kasvatuksellisen edistämisen kannalta on ongelmallista, että oppimista ajatellaan usein ilman historiallisia, kulttuurisia ja ekologisia konteksteja. Kritiikki kasvatuksen dekontekstualisaatiosta liittyykin keskeisesti ympäristökasvatuksen teemoihin. Ympäristöngelmat tapahtuvat yleensä jossain konkreettisissa tiloissa ja vaikutukset kohdistuvat tiettyihin eläviin olentoihin. Ja kasvatuksenkin kontekstiin liittyy aina ihmisten lisäksi myös muunlajiset olennot.

Artikkeli visioi ajatuskokeena vuoden 2035 peruskoulun opetussuunnitelmaa. Miltä monilajinen kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu voisi opetussuunnitelmassa tuolloin näyttää? Mitä jos muunlajiset vapautetaan häkeistään opetussuunnitelman muita osa-alueita kansoittamaan? Millaista kasvatusta rakentava monilajinen vuorovaikutus voisi avata?

Teksti esittää yleisellä tasolla, ”että kasvatuksen muutos kohti monilajisuutta paremmin huomioivaa suuntaa edellyttää kolmen osa-alueen toteutumista: 1) monilajisiin liittolaisuuksiin harjaantuneet opettajat, 2) sopiva kasvuympäristö ja 3) sopivat kasvuvirikkeet” (s.89-90).

Yliopistojen tulosmittaus aiheuttaa ongelmia – ”Eihän yliopiston toimintaa voi millään yritysmaailmasta tutulla mittarilla mitata”

”Yliopistoissa on kuohunut viime aikoina talousvaikeuksien takia. Ongelmat alkoivat vuoden 2009 yliopistolaista ja sen seurauksena tehdyistä muutoksista yliopistojen rahoitusmekanismiin, kertoo tutkija Tuukka Tomperi Tampereen yliopistosta. Tomperin mukaan nämä kaksi asiaa ovat yhdessä mullistaneet yliopistomaailman viime vuosikymmenellä.”

POISED-tutkija Tuukka Tomperi haastateltavana Radio Moreenissa. Voit kuunnella lähetyksen täältä.

Luonnon aika: Katri Jurvakainen Ateneumin keskustelusarjassa

”Mitä on luontokeskeinen sivistys ja kuinka se syntyy? Ihmisen olemassaolo on kytkeytynyt muiden lajien ja ekosysteemien olemassaoloon ja hyvinvointiin. Ilmastonmuutoksen ja kiihtyvän sukupuuttoaallon aikana tämä elintärkeä verkosto on vaarassa hajota, sillä inhimillinen toiminta vahingoittaa muiden lajien mahdollisuutta elämään. Taide on eri muodoissaan aina kuvannut ja kommentoinut suhdettamme sääilmiöihin, elinympäristöihimme ja niihin eläinlajeihin, joiden kumppaneina elämme. Voimmeko taiteen avulla astua ihmiskeskeisestä ajasta luontokeskeiseen sivistykseen?”

Ateneumin järjestämässä keskustelusarjassa mukana POISED -tutkija Katri Jurvakainen. 7.12. lähetettävää keskustelua voi seurata suorana Ateneumin Youtube-kanavalta, johon lähetys tallennetaan kahden viikon ajaksi: https://www.youtube.com/user/ateneumartmuseum

Kuva, jossa taustalla ihmisiä museosalissa. Visuaalisessa ilmeessä tekstit Ateneum, keskustelusarja, Ajan ja vallan näkökulmia. Mikä saa näkyä? Kuka saa näyttää?

Iloisia rahoitusuutisia

Koneen säätiö on 2.12. 2021 myöntänyt Tuukka Tomperille ja hänen työryhmälleen rahoituksen hankkeelle Lasten ja nuorten oikeus hyvään tulevaisuuteen heidän itse tutkimanaan: filosofoiva kasvuyhteisö ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus (FutuPedaFilo). POISED onnittelee!